Syöpäpotilaan elämä on yhtä odottelua, kun kaikkialla on jonoja. Syöpälääkäreitä eli onkologeja on vähän samoin patologeja, jotka tutkivat kasvaimen laadun. Ja patologisista tuloksista riippuuvat kaikki jatkohoidot. Rajana on, että syöpäleikkauksesta saa kulua 6 viikkoa muiden hoitojen (sytostaatit) aloitukseen. Ja minulle sanottiin, että kasvaimen laadun tulokset tulisivat neljässä viikossa (normaalisti 2 viikossa, mutta oli kesäaika). Leikkauksessa syöpäsoluja voi joutua verenkiertoon ja pysähdyttyään jonnekin, voivat alkaa kasvaa etäpesäkkeiksi. Siksi annetaan solumyrkkyjä.
Patologiset tulokset piti siis tulla postitse. Odottelin siis joka päivä autoa, jossa oli sinisiä ja oransseja palloja. Kysyin lapsilta:"Onko posti jo tullut, näitkö postiautoa?". Hermostuin, jos postin tulo viipyi ja ryntäsin heti laatikolle, kun palloauto oli käynyt. Ei mitään. Ei tänäänkään mitään. Ja eräs ulkopaikkakuntalainen oli saanut tulokset jo kolmessa viikossa. Mutta ei oululaiset.
Sitten oli kulunut jo neljättä viikkoa, kun minulla oli aika kirurgin vastaanotolle. Haavoja ei enää särkenyt ja viikko leikkauksesta olin saanut jo kädet kohti taivasta. Kainalon tunnoton aluekin oli vähemmän tunnoton. Kirurgi tarkastaisi, olivatko haavat siinä kunnossa, että voidaan jatkohoitoja antaa. Olin parkkeeraamassa autoa sairaalan parkkihalliin, kun tuli soitto patologin tuloksista. En muista siitä soitosta mitään, kun samaan aikaan tietyömiehet viittelöivät, ettei sinne olisi saanut parkata. En välittänyt siitä, kun oli niin tärkeä puhelu kesken. Tärkein tieto, mitä muistan oli, että ympäröivässa kudoksessa on muutoksia, mutta ei ilmeisesti pahasti. Soittaja oli hoitaja ja ei tiennyt sen kummemmin mitä se merkitsi. Saisin tulokset vielä kirjallisena samalla viikolla.
Kirurgi tarkasti haavat ja määräsi vielä haavahoitajalle, kun vähän olivat vielä auki. Neljä viikkoa oli kulunut leikkauksesta.
Patologiset tulokset piti siis tulla postitse. Odottelin siis joka päivä autoa, jossa oli sinisiä ja oransseja palloja. Kysyin lapsilta:"Onko posti jo tullut, näitkö postiautoa?". Hermostuin, jos postin tulo viipyi ja ryntäsin heti laatikolle, kun palloauto oli käynyt. Ei mitään. Ei tänäänkään mitään. Ja eräs ulkopaikkakuntalainen oli saanut tulokset jo kolmessa viikossa. Mutta ei oululaiset.
Sitten oli kulunut jo neljättä viikkoa, kun minulla oli aika kirurgin vastaanotolle. Haavoja ei enää särkenyt ja viikko leikkauksesta olin saanut jo kädet kohti taivasta. Kainalon tunnoton aluekin oli vähemmän tunnoton. Kirurgi tarkastaisi, olivatko haavat siinä kunnossa, että voidaan jatkohoitoja antaa. Olin parkkeeraamassa autoa sairaalan parkkihalliin, kun tuli soitto patologin tuloksista. En muista siitä soitosta mitään, kun samaan aikaan tietyömiehet viittelöivät, ettei sinne olisi saanut parkata. En välittänyt siitä, kun oli niin tärkeä puhelu kesken. Tärkein tieto, mitä muistan oli, että ympäröivässa kudoksessa on muutoksia, mutta ei ilmeisesti pahasti. Soittaja oli hoitaja ja ei tiennyt sen kummemmin mitä se merkitsi. Saisin tulokset vielä kirjallisena samalla viikolla.
Kirurgi tarkasti haavat ja määräsi vielä haavahoitajalle, kun vähän olivat vielä auki. Neljä viikkoa oli kulunut leikkauksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti