torstai 27. marraskuuta 2014

Marraskuussa

Mitä minulle tänään kuuluu? Kiitos ihan hyvää, voisin sanoa. Syöpä on selätetty ja katse on melko paljon jo tulevaisuudessa. Silti, kun joku sairastuu rintasyöpään, se koskettaa. Niin paljon, että tänäänkin itkin, kun ihminen, jota en oikeastaan tunne, tiedän vain, oli laittanut Facebookiin päivityksen, että "minulla on rintasyöpä ja minulta poistetaan toinen rinta ja imusolmukkeet".

Empatiat ovat hänen puolellaan, kun tiedän, mitä kaikkea on edessä. Kukaan ei ole ansainnut tätä tautia, enkä toivoisi sitä kenellekään. Kukaan ei myöskään ole aiheuttanut itselleen rintasyöpää. Joka kahdeksas nainen sairastuu siihen. Noihin prosentteihin mahtuu ihmisiä mitä erilaisimmista olosuhteista sekä elintavoiltaan erilaisia. Myös ikänsä luomuruokaa syöneitä, ei-tupakoivia ja absolutisteja.

  Olenko muuttanut elintapojani? Sen verran, että aamiaisleipieni päälle laitan tomaattia aina kun muistan. Punaiset vihannekset nimittäin sisältävät flavonoideja, jotka estävät syöpää. Pakuriteetä harkitsin alkavani juomaan, mutta yli 800 euron kilohinta esti aikeeni.

   Yritän välttää stressiä ja kiirettä. Se taas ei aina ole mahdollista, mutta siihen voi vaikuttaa. Olen aina vältellyt ruuhkia, varsinkin jouluruuhkia. Kahdeksan vuotta olin työssä asiakaspalvelussa, jossa taas ei voinut välttää kiirettä ja stressiä. Enää en ole kyseisessä työssä.

  Yritän downsiftata. Hieno, uusi sana. Yritän downsiftata koko elämää. Se tapahtuu siten, että laitan puhelimen välillä äänettömälle ja pysyttelen poissa netistä, enkä tapaa ketään ystäviä. Olen vaan. Se on kivaa.

  Lokakuussa tein rintasyöpäteon ostamalla kolme Geisha-patukkaa. Niistä meni kustakin viisi senttiä rintasyöpätutkimukseen. Oikean rintasyöpäteon tein, kun lahjoitin kaikki 1600 Finnair-pistettäni rintasyöpätutkimukseen. Sinne olen lahjoittanut myös palan rinnastani. Joka 8. nainen siihen sairastuu ja 12 000 kuolee vuosittain.

Rintasyöpä on minulle enää paha sana,  kaistale elettyä elämää.