Toisesta sytostaatti-tiputuskerrasta sanotaan, että se vasta näyttää, miten elimistö reagoi myrkkyihin. Ainakin tuli pahoinvointia samalla lailla kuin ensimmäisellä kerralla, vaikka oli sopivampaa lääkitystä. Sitten tietysti luuydin yleensä reagoi eli valkosoluista neutrofiilit tipahtavat eli vastustuskyky taudeille romahtaa. Tätä mitataan verikokeilla ennen jokaista sytostaatti-tiputusta. Tässä vaiheessa ei ollut vielä ongelmia valkosolujen kanssa.
Ja hiukset. Minulle luvattiin, että elokuun lopulla lähtisi hiukset. Minulla alkoi hiuksia tipahdella jo kahden viikon päästä ensimmäisestä tiputuksesta eli elokuun toisella viikolla. Niinkuin lumihiutaleet tipahtelivat hitaasti ja jos veti, lähti ainakin viisi hiusta kerralla. Ehkä tämä pikkuhiljaa sopi minulle paremmin. Taxoterellä kuulemma hiukset lähtee kertaheitolla.
Tukkakriisi siis tuli. Pikkuserkku oli leikannut heti kolmen millin sängen ja hankkinut oikein hyvän vaalean peruukin. Toinen syöpäkaveri oli leikkauttanut ensin lyhyemmän hiusmallin. Niin tein minäkin. Siitä huolimatta hiuksia alkoi olla joka paikassa: tyynyliinassa joka aamu ainakin 100 hiusta (imuroin tyynyn aamuisin) sekä sängyn ja tietokoneen vieressä. Lueskelin netistä nuoresta naisesta, jolla oli alopekia ja joka joutui käyttämään peruukkeja koko ikänsä. Ja matkoilla oli hankalaa, koska hän ei uskaltanut ottaa peruukkia pois yölläkään, jos oli vieraampia ihmisiä.
Kaverini kertoi, että Pamela Anderssonkin on leikannut siilitukan, se on muotia. Siispä leikkuri käteen, raja 4 millimetriin ja menoksi. Enää en itkenyt pitkiä vaaleita hiuksiani, ne olivat menneen talven lumia ja kasvaisivat joskus takaisinkin.
Ja hiukset. Minulle luvattiin, että elokuun lopulla lähtisi hiukset. Minulla alkoi hiuksia tipahdella jo kahden viikon päästä ensimmäisestä tiputuksesta eli elokuun toisella viikolla. Niinkuin lumihiutaleet tipahtelivat hitaasti ja jos veti, lähti ainakin viisi hiusta kerralla. Ehkä tämä pikkuhiljaa sopi minulle paremmin. Taxoterellä kuulemma hiukset lähtee kertaheitolla.
Tukkakriisi siis tuli. Pikkuserkku oli leikannut heti kolmen millin sängen ja hankkinut oikein hyvän vaalean peruukin. Toinen syöpäkaveri oli leikkauttanut ensin lyhyemmän hiusmallin. Niin tein minäkin. Siitä huolimatta hiuksia alkoi olla joka paikassa: tyynyliinassa joka aamu ainakin 100 hiusta (imuroin tyynyn aamuisin) sekä sängyn ja tietokoneen vieressä. Lueskelin netistä nuoresta naisesta, jolla oli alopekia ja joka joutui käyttämään peruukkeja koko ikänsä. Ja matkoilla oli hankalaa, koska hän ei uskaltanut ottaa peruukkia pois yölläkään, jos oli vieraampia ihmisiä.
Kaverini kertoi, että Pamela Anderssonkin on leikannut siilitukan, se on muotia. Siispä leikkuri käteen, raja 4 millimetriin ja menoksi. Enää en itkenyt pitkiä vaaleita hiuksiani, ne olivat menneen talven lumia ja kasvaisivat joskus takaisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti