perjantai 2. tammikuuta 2015

Kortisoni-hype

Toisen sytostaatti-tiputuksen jälkeen viikon päästä, kun pahin väsymys oli ohitse, sain kortisoni-hypen. Käyttäydyin kuin aropupu.  Tein 10 litraa mehuja, hoidin koiraa, ostin kirpparilta kaapin mökille, siivosin ja suunnittelin samalla firman perustamista.  Tuollaisella hypellä voisi jotain saadakin aikaan.  Mutta kun se kesti vain muutaman päivän, sillä ei firmoja perustettaisi.  
  Kolmannen sytostaatin jälkeen kortisoni-hype oli henkistä laatua.  Suunnittelin koko päivän asuntolaivan ostamista a` 2 miljoonaa euroa.  Se olisi tullut Toppilansalmeen ja siinä olisi ollut 67 hyttiä.  Kaikki muuten ok, mutta rahoitus puuttui.  Tunsin myös suunnatonta onnen tunnetta ja nauroin tyttären kanssa ulkokiikussa niin, että ketjut kilisivät. Mille?  Sitä ei kukaan tiedä.
  Makuuhuoneen ikkunasta tuli tuoreen kiviaineksen haju, koska tiet olivat remontissa.  Minä ja tuo tietyömaa haisimme samalta.  Olinko muuttumassa maaksi, vaikken ollut vielä edes kuollut?
  Kolmas sytostaattitiputus meni omalta kohdaltani hyvin, mutta viereinen pyörätuolissa istuva nuori nainen hirvitti. Hän itki koko ajan, koska eivät löytäneet enää suonta, mihin sytostaatit tiputettaisiin.  Sytostaatit nimittäin kovettavat verisuonia. Kaksi tuntia yrittivät ja antoivat lopulta periksi. Sillä kertaa ei tiputettaisi vaan avattaisiin nukutuksessa pysyvä suoniyhteys. Onneksi tuollaiseenkin on olemassa ratkaisu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti