Diagnoosin saamisesta leikkaukseen kesti kokonaista neljä viikkoa. Sinä aikana kaikki mahdolliset scenaariot kävivät mielessä. Ja minullahan oli nyt aikaa, kun olin siirtynyt hiljaiselle cancer-planeetalle. Ja suorittavana ja työtätekevänä ihmisenä minut oli alennettu B- tai mahdollisesti C-luokkaan, sairas ja työtön. Ja onneton. Ei, en oikeastaan ollut onneton. Sillä vapaasta ajasta olen aina osannut nauttia.
Leikkaus oli määrätty tehtäväksi 11.6 maanantaipäivälle. Maanantai-leikkaus. Vähän niinkuin maanantai-auto. No, pyyhin sen mielestä mahdollisimman nopeasti. Itse leikkausta en pelännyt, koska saisin nukkua koko sen ajan, kun kirurgit hääräilivät kroppani kimpussa. Olin ollut myös leikkauksessa, joka tehtiin paikallispuudutuksessa, se oli tuskallisempaa.
Leikkausaika oli klo 9 aamulla. Onneksi soittivat, että tarvitsee tulla vasta klo 11. Olen aamuäreä, mutta ei kai sillä merkitystä leikkauksen kannalta. Tapasin odotusaulassa naisen, jonka sisko leikattiin minua ennen. Tämä cancer-potilas oli ottanut sairauden tosi raskaasti. Minusta tuntui, että minä en. Vaikka olin itkenyt koko kuukauden yksikseni. Naisen sisko kertoi siitä ja oli tukena leikkaukseen asti.
Mietin, pitikö minun odottaa jälleen 10 tuntia leikkaukseen pääsyä syömättä ja juomatta, kuten aiemmin, kun olin käynyt vaarattomammassa leikkauksessa. Siitä 10 tunnista makasin kaksi tuntia leikkauspöydällä ja olin niin kylmissäni, etteivät meinanneet löytää suonta Fentanyyliä varten.
Vaihdoin siniset leikkausvaatteet ja istuin odottamaan aulan oransseihin lepotuoleihin. Tällä kertaa en jutellut juuri kenenkään kanssa. Ja ne, joiden kanssa juttelin, olivat eri planeetalta, eivät cancer-planeetalta.
Pääsin leikkaussaliin melko nopeasta ehkä kaksi tuntia jouduin odottamaan. Tiesin, että kaksi naiskirurgia leikkaa minut ja kun menin saliin, siellä oli mieslääkäri ja hoitajia. Hm, maanantaileikkaus, olinkohan väärässä salissa. Suuta kuivasi, mutteivät antaneet edes kostuttaa suuta. Nopeasti vain leikkauspöydälle, mikä oli tällä kertaa lämmitetty. Ja se mieslääkäri esitteli itsensä nukkumatiksi eli anestesialääkäriksi. Olin pessyt käteni ja avannut pitkät vaaleat hiukseni sekä leikkauspaitani. Suoneen laitettiin valkea nukutusaine isolla ruiskulla ja naamari kasvoilla laskin yksi, kaksi, vaivoin kolme, kun filmi katkesi ja siirryin nukkumatin planeetalle.
Leikkaus oli määrätty tehtäväksi 11.6 maanantaipäivälle. Maanantai-leikkaus. Vähän niinkuin maanantai-auto. No, pyyhin sen mielestä mahdollisimman nopeasti. Itse leikkausta en pelännyt, koska saisin nukkua koko sen ajan, kun kirurgit hääräilivät kroppani kimpussa. Olin ollut myös leikkauksessa, joka tehtiin paikallispuudutuksessa, se oli tuskallisempaa.
Leikkausaika oli klo 9 aamulla. Onneksi soittivat, että tarvitsee tulla vasta klo 11. Olen aamuäreä, mutta ei kai sillä merkitystä leikkauksen kannalta. Tapasin odotusaulassa naisen, jonka sisko leikattiin minua ennen. Tämä cancer-potilas oli ottanut sairauden tosi raskaasti. Minusta tuntui, että minä en. Vaikka olin itkenyt koko kuukauden yksikseni. Naisen sisko kertoi siitä ja oli tukena leikkaukseen asti.
Mietin, pitikö minun odottaa jälleen 10 tuntia leikkaukseen pääsyä syömättä ja juomatta, kuten aiemmin, kun olin käynyt vaarattomammassa leikkauksessa. Siitä 10 tunnista makasin kaksi tuntia leikkauspöydällä ja olin niin kylmissäni, etteivät meinanneet löytää suonta Fentanyyliä varten.
Vaihdoin siniset leikkausvaatteet ja istuin odottamaan aulan oransseihin lepotuoleihin. Tällä kertaa en jutellut juuri kenenkään kanssa. Ja ne, joiden kanssa juttelin, olivat eri planeetalta, eivät cancer-planeetalta.
Pääsin leikkaussaliin melko nopeasta ehkä kaksi tuntia jouduin odottamaan. Tiesin, että kaksi naiskirurgia leikkaa minut ja kun menin saliin, siellä oli mieslääkäri ja hoitajia. Hm, maanantaileikkaus, olinkohan väärässä salissa. Suuta kuivasi, mutteivät antaneet edes kostuttaa suuta. Nopeasti vain leikkauspöydälle, mikä oli tällä kertaa lämmitetty. Ja se mieslääkäri esitteli itsensä nukkumatiksi eli anestesialääkäriksi. Olin pessyt käteni ja avannut pitkät vaaleat hiukseni sekä leikkauspaitani. Suoneen laitettiin valkea nukutusaine isolla ruiskulla ja naamari kasvoilla laskin yksi, kaksi, vaivoin kolme, kun filmi katkesi ja siirryin nukkumatin planeetalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti