Minullako?

Minä ja syöpä. Syöpä ja minä. Ei. Ne kaksi sanaa eivät kuulu yhteen. Elin jotain toista todellisuutta. Niinkuin apinoiden planeetta, missä apinat olivat ihmisiä ja ihmiset apinoita. Niinkuin minun pitäisi elää nyt syöpäpotilaan elämää vaikka elin terveen ihmisen elämää. Syövällä ei saa leikkiä. Saanko vielä nauraa? Jos vaikka pilkkaan syöpää, sitä hernettä.
  Ei ihme, jos läheiset ovat sekaisin, kun itsekin elää jossain toisessa ulottuvuudessa. Missä ei ole mitään muuta kuin se syöpä.  Syöpäplaneetalla.  Sehän on se tähtimerkkikin, cancer.  Ja jokainen rykäisy ja kolotus on varma merkki siitä, että syöpä on levinnyt, kun se on sitä V-luokkaakin.
  Yhtenä päivänä lapioin multaa kompostiin. Seuraavana päivänä maha oli kipeä lihaksista.  Olin lukenut syöpäpalstalta, että jollakin oli kipuja, koska rintasyöpä oli levinnyt vatsapaitaan. Sitä se mahakipu oli- olin varma, että se on levinnyt.